Alkuun on kerrottava, että Masa RAKASTAA lumessa piehtaroimista. Se viihdyttää talon pihan mummoja etenemällä piehtaroiden pitkin pihaa. Tässä taannoin tapasimme roskakatoksella naisen, jota en muista aiemmin nähneeni. Huomattuaan Masan, nainen totetesi, että onpa mukavaa kun on satanut noin paljon lunta! "Eikös tämä ole se koira, joka pitää lumesta?" "Kyllä, tämä on juuri se!" Masan maine lumimöyrijänä on siis kiirinyt tuntemattomienkin tietoon.
Loppulenkistä oikaisimme koulun pihan poikki. Keskellä pihaa oli suurehko lumikasa, jossa pikkupojat laskivat alas eri tyyleillä ja antoivat toisilleen pisteitä suorituksista. Masa heittäytyi kasan kohdalla piehtaroimaan juuri siihen kohtaan, josta pojat aikoivat laskea alas.
"Meidän täytyy odottaa, että toi koira pääsee eteen päin."
Käskyistä huolimatta Masa vain jatkaa kierimistä. Poikia naurattaa.
"Hei Jare, monta pistettä annat tolle koiralle?"
"Ysin!"
Ysi. Ei huono, tuumii Masa ja päättää jatkaa matkaa.
 |
| Kaksi askelta ulko-ovelta. |
Päivän toisen lenkin aikana meidät ohitti n. 5-vuotias tyttö isänsä kanssa. Kun Masa nosti koipea tyttö sanoi isälleen: "Toi on poikakoira.", johon isä vastasi: "Joo... Se on poliisikoira kun sillä on pyssy mahan alla."
Iltalenkillä Masa bongasi sekä ketun että rusakon ja pääsi riehumaan ihanan Bina-pikkupolskin kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti