Kevään merkkejä vol.3

Kas kummaa kukkaa!

Kevätkengät kaapista ulos!

Masa match showssa

Palkintopotti

Pääsiäisen viettomme alkoi mätsärillä Viikissä, Gardenian pihalla. Päivä oli aurinkoinen ja lämmin. Mätsäripaikka oli kävelymatkan päässä, mutta harjoituksen vuoksi menimme perille bussilla. Masa piti nostaa bussiin, mutta matka sujui muuten mallikkaasti.


Masa sijoittui isojen pentujen punaisten toiseksi. Koira liikkui nätisti, mutta seisomista on vielä harjoiteltava. 

Kuva-arvoitus

                                                         

PON-poika

Eläintarhan hyljeallas

                                            Mikä näitä kahta yhdistää?

                                                          HAJU!

Pääsiäistervehdys

Maukasta pääsiäistä! T. Rontti

Kissakengät

Toissaviikolla näin eräässä blogissa kuvan Vans X ASPCA -malliston kissakuosisista kengistä. Toisinaan tulee vastaan jotakin sellista, joka on PAKKO saada ja nämä kengät olivat minulle juuri sitä! Lähdin metsästämään kenkiä kyseisen merkin liikkeestä keskustasta mielessäni pelko siitä, ettei niitä minun jättikoossani olisi. Eihän niitä tieteenkään ollut. Myyjän mukaan kissatossuja ei alunperinkään tullut liikkeeseen minun koossani. Surku.

Kotiin päästyäni etsiskelin kenkiä nettikaupoista ja yllätyksekseni löysin ne erään kaupan valikoimasta. Klikitiklik.

Eilen hain paketin postista ja vedin kengät jalkaan. Oi onnea!

annimaisuus

Galna Dagar

Aarteita aamulla

Kuvausassarini Dali, aarre sekin

Tapasin ystäväni lauantaina kaupungilla ja päätimme poiketa Hulluilla päivillä. Löysin sisustusosastolta mainion valokuvakehyksen, johon visioin laittavani hirmuisen ihanat kissakrääsäni esille. Ripustutin kehyksen paraatipaikalle ruokailutilaan, jossa voin ihailla sitä heti aamutuimaan. Aamukahviseuranani oli tällä kertaa Dali.

Liikaa liikkuvia osia

eli tokat tottistreenit ja katsaus perusasentoon.

ketjukaulaimet

Päivällä, ennen illan tottista, kävin kaikki Itiksen lemmikkitarvikekaupat läpi etsimässä treeneissä tarvittavaa koesäännön mukaista lukotonta ketjukaulainta sekä lyhyttä grippiliinaa. Kaulain löytyi, mutta lyhyttä liinaa ei. Pitkästä liinasta olisi tietysti voinut pätkäistä sopivan, mutta tilaan ennemmin netistä sopivan mittaisen, niin ei tarvitse ruveta ompelemaan purkautuvaa punosta. Tapani mukaan olin taas hoitamassa asioita viime tipassa, joten treeneissä käytimme tavallista hihnaa.

Tällä kertaa Masa käveli reippaasti treenikentälle Lalo seuranaan. Lalon treenit olivat ensin ja sitten saimme odottaa Masan vuoroa sateessa. En ollut varautunut sateeseen, mutta ei pieni kuuro meitä silti haitannut.

Masan isuminen väärään kohtaan perusasennossa johtui ohjaajan (eli minun) virheistä. Pidin kättä huonossa asennossa ja liikkeessä oli muutakin pientä korjattavaa. Huomasin jälleen kerran, että koiran kouluttaminen on siis sekä koiran, että itsensä treenaamista. Vasta-alkajana kaikkien liikkuvien osien hallitseminen on yllättävän vaikeaa: yksi käsi pitää hihnaa, toinen käsi ohjaa ja palkkaa nameilla, jalat liikkuvat (ylläriylläri), vartalo täytyy pitää suorassa, käskyt ajoittaa oikein ja kaikki tämä täytyy hallita samanaikaisesti! No, ehkä harjoitus tekee mestarin,

T. Omiin jalkoihinsa kompasteleva solmu.

Tuliaisia Tallinnasta

Lalo-lambakoer huoltojoukkoineen reissasi viikonloppuna Tallinnaan koiranäyttelyyn. Reissu sujui kuulemma mukavasti ja Lalo palasi kotiin kera uusien titteleiden: Suomen ja Viron muotovalio & Tallinnan Voittaja 2014.

Mulle nää, sulle noi.

Koiranäyttelyalueella on yleensä koiratarvikekoju ja isoissa näyttelyissä myyjiä on monesti useita. Masan turkinhoitovälinelaukusta on puuttunut iso, harvapiikkinen kampa ja laitoinkin toiveen sellaisesta reissulaisten listalle. Kuten kuvasta näkyy, kampa tuli ja sen lisäksi muutakin: onneksi laivalla on mahdotonta matkustaa ostamatta karkkia!

Perusasento

Viikon ajan Pikku-Matin treenattavien asioiden listalla on ollut perusasento, jonka harjoitteleminen tuli läksyksi tottistreeneistä. Ei se oikein taida vielä huomisen treeneissä sujua.

Masa istuu harjoitellessa aina koiranmitan verran liiankauas  taakseni. Kun yritän houkutella sitä kädellä eteenpäin, se vain kurottaa päätään namikättä kohti, mutta perä ei hievahdakaan. Jos liikun paikalta askeleen (tai useamman) eteen, edellämainittu tuoistuu. Imutustekniikkakaan ei ole toiminut ihan toivotulla tavalla. Huomenna selvinnee, mitä teen väärin... Ehkä me hömelöt sen vielä saamme sujumaan!

Ekat rauniotreenit

Tiistaina alkoi pelastuskoirien tottis ja eilen oli maastoryhmämme ensimmäinen tapaaminen raunioradalla. Aluksi kävimme sisätiloissa läpi yleisiä asioita teetä juoden ja pidimme esittelykierroksen. Paikalla oli kuusi koirakkoa.

Ulkona aloitimme "makkararingillä". Minulla oli Masaa varten mukana nakinpaloja, joita muut ryhmäläiset saivat pienen kourallisen, jonka jälkeen he asettuivat istumaan kantojen päälle, muutamien metrien päähän toisistaan. Koira päästettiin vapaaksi ja sen tehtävänä oli käydä jokaisen ihmisen luona syömässä nakinpalat. Masa ja ryhmässä oleva "isoveli" Lalo käyttäytyivät paimenkoiramaisesti, hieman varautuneesti. Pienellä avittamisella kumpikin selviytyi tehtävästä.

Makkararingin jälkeen siirryimme raunioille. Kaikki maalimiehet asettuivat näkyville paikoille erilaisille alustoille. Masa ymmärsi heti tehtävän ja lähti häntä heiluen matkaan. Autonrengaskasa oli Masan mielestä hieman epäilyttävä ja se yritti kovasti vain kurottaa päätään saadakseen makkarat kädestä. 

Kolmisen tuntia hurahti hetkessä ja lopettaessamme oli jo ehtinyt pimetä. Alkutreenistä alkanut pieni sade loppui nopeasti eikä siitä ollut haittaa kun oli varustautunut oikein. Kouluttajan mukaan Masa ja Lalo käyttäytyivät ihan PONimaisesti, mutta Masa selkeästi reipastui jo toisen harjoituksen aikana. Parin viikon päästä, pääsiäisen jälkeen, pidetään maastoryhmän seuraavat treenit :)

Kevään merkkejä vol.2

sisältä

ja pihalta

Kevään merkkejä

Kuva täältä

Heräsin pahaenteiseen ryminään. Nousin ylös ja näin olohuoneen lattialla rivistön ikkunalaudalta pudonneita kukkaruukkuja. Ruukut olivat ylösalaisin ja multaa oli pitkin lattioita. Syyllinen suhasi ikkunalaudalla edestakaisin. Se oli Dali, joka metsästi jotakin minimaalista lentävää ötökkää. Pikku-pantteri oli silminnähden riemuissaan kun sai viimein saaliinsa kiinni. Naminam. Minun lienee kai parasta siirtää kasvit jonnekin muualle, ennen kuin kärpäsetkin löytävät tiensä sisätiloihin ja Rontti "The Kärpäslätkä" pääsee vauhtiin.

Polskimaan

PONnaripäät Hilu ja Lalo koirauimalassa

Masa pääsee tänään tiettävästi elämänsä ensimmäistä kertaa uimaan. Jännä nähdä, pitääkö se siitä.

Muuttuuko Masa vesipedoksi

vai

pullahtavatko sen silmät päästä ulos kauhusta?

Kotimatkalla. Puhdas pentu pusikossa.

Edit.

Aika mukavasti polski Masa menemään uimaopettajan avustuksella, pelastusliivit päällä. Uintitekniikassa on vielä hiomista, nyt se oli aluksi pelkkää etutassuilla räiskimistä.

Otin mukaan kameran, mutta kävi klassisesti: muistikortti oli jäänyt kotiin kiinni tietokoneen kortinlukijaan. Paikan päällä meno oli kyllä melko hektistä, joten tuskin olisin edes pystynyt kuvaamaan.

Uusi harrastus

Olohuoneen ahtaimmassa nurkassa, nojatuolin takana, makaa pieni polski silmät ummessa, unten mailla.

Tänään alkoivat pelastuskoirien tottistreenit. Treenikenttä sijaitsee mukavasti kävelymatkan päässä kotoa. Ensimmäisen kerran tarkoituksena oli selvittää, mitä uudet koirat osaavat. Kukin näytti vuorollaan taitonsa kouluttajalle ja sai ohjeet kotiläksyjen treenaamiseen. 

Masa osaa istua, mennä maahan ja avata oven. Käskyt olen opettanut, mutta ovenavaajana Masa on itseoppinut. Ovenavaustaitoja tuskin tarvitaan tottiskentällä.

Omalla vuorollamme harjoittelimme perusasentoa, jossa koira istuu ohjaajan vasemmalla puolella. Kouluttaja neuvoi erilaisia tapoja sivulletulon harjoitteluun. Läksyksi tuli tämä perusasennon treenaaminen isokokoisempien palkkojen avulla kuin meillä oli mukana. Suupalan kokoisten namien sijasta esimerkiksi lihapulla olisi parempi palkka tässä harjoituksessa, koska se on niin suuri, että sitä voi järsiä ohjaavaa kättä seuraten. 

Rauhalllisesti nukkuvasta koirasta voi päätellä, että treeni oli rankka vaikka lyhyt olikin. Uusi paikka oli jännittävä ja aivotyöskentely vei energiaa. En tosin tiedä, kummalle treeni oli rankempi, koiralle vai minulle, mutta hyvillä mielin menen nukkumaan.

Huomenna läksyjen kimppuun!

Aamulla

- kylläiset kissat raukeina.

Hei sinä,

Täällä pidämme majaa me kolme,

 Masa, Dali ja Rontti, 

tervetuloa!