Olohuoneen ahtaimmassa nurkassa, nojatuolin takana, makaa pieni polski silmät ummessa, unten mailla.
Tänään alkoivat pelastuskoirien tottistreenit. Treenikenttä sijaitsee mukavasti kävelymatkan päässä kotoa. Ensimmäisen kerran tarkoituksena oli selvittää, mitä uudet koirat osaavat. Kukin näytti vuorollaan taitonsa kouluttajalle ja sai ohjeet kotiläksyjen treenaamiseen.
Masa osaa istua, mennä maahan ja avata oven. Käskyt olen opettanut, mutta ovenavaajana Masa on itseoppinut. Ovenavaustaitoja tuskin tarvitaan tottiskentällä.
Omalla vuorollamme harjoittelimme perusasentoa, jossa koira istuu ohjaajan vasemmalla puolella. Kouluttaja neuvoi erilaisia tapoja sivulletulon harjoitteluun. Läksyksi tuli tämä perusasennon treenaaminen isokokoisempien palkkojen avulla kuin meillä oli mukana. Suupalan kokoisten namien sijasta esimerkiksi lihapulla olisi parempi palkka tässä harjoituksessa, koska se on niin suuri, että sitä voi järsiä ohjaavaa kättä seuraten.
Rauhalllisesti nukkuvasta koirasta voi päätellä, että treeni oli rankka vaikka lyhyt olikin. Uusi paikka oli jännittävä ja aivotyöskentely vei energiaa. En tosin tiedä, kummalle treeni oli rankempi, koiralle vai minulle, mutta hyvillä mielin menen nukkumaan.
Huomenna läksyjen kimppuun!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti